Juu, täällä taas.
Oon syksyn mittaan tajunnu asioita. Tai siis välillä tajuan ja välillä en. Tajuan kyllä et olin keväällä taas melkeen riivattu. Olin myös onnellinen. Painoin 10 kiloo vähemmän ja olin aika nätti nyt kun vanhoja kuvia kattelen. Yölliset kamalat ahmimiskohtaukset olivat kuitenki ihan perseestä. En pystyny hillitseen itseeni ja mietin vaan et onneks oon hengissä! Tein ihan hirveetä hallaa itelleni!!!
Oon nyt viime aikoina taas olla vähän sekaisin, ja siirtäny asioiden purkamista. Tuntuu et oisin taas samas pistees ku viime keväänä --> yritän uskotella itellleni et oon sinut itteni kans, oon tyytyväinen jne jne, vaikka sisimmässäni tien et laihdutan taas joskus, aina uusiks ja uusiks, eikä se kierre lopu ennenku oon hoikka. Tai jotain.. En tiiä, mut oon nyt tooosi turvonnu. Tuntuu et tää olis taas jotain syömisvammailua, enkä tosiaan tie mistä tää on tälläkertaa puhjennu!!! Oon yrittänyt miettii mut en tiedä..
Oon nyt jonku pari viikkoo syöny joka päivä hirveesti, siis suklaata ja kebabbii, kauheeta mättöä..
Ehäk yks syy on, tai onki, miks oon taas ding dong, on et kävin kattoo ystävää mielisairaalassa, se ei oo siel sh:n takia, mut oli kuitenki laihtunut, ja hän on luonnostaanki todella laiha. Tulin varmaan jotenki itseinhoiseks, plus et hänen huonekaverinsa on ikäiseni syömishäiriöinen, ja just kaikkee sitä mitä ite haluun ( ulkoisesti siis) olla..
en tie mitä tehdä........ oon niiiin lihava etten varmaan pysty laihtumaan alle 60 kilon ( joka on sekin mun pituselle vitun paljon) ollenkaan.................................. En tie mitä voin tehdä. Tuntuu taas epätoivoselta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti