hukassa

Mua ahdistaa ystävyys. Tai ei ehkä ahdista, mut raivostuttaa. Onko järkeä pysyä ystävyys-suhteessa josta en saa ku pahaa mieltä? Mun mielestä ystävät ovat mukava piriste elämässä, tuntuu siis raskaalta olla ystävä sellaselle, joka angstaa 24/7 ja jolla mikään ei ole milloinkaan hyvin. Jos kysyn jotain, kysyn väärin ja jos en kysy niin sekin on väärin. Kuten yhdestä aiemmasta postauksestani käy ilmi, en ole mitenkään erityisen riippuvainen kavereistani. Joo tykkään niistä ja sitä rataa, mutta yhden suhteen menetys ei ole mulle mikään ongelma.

Ruoka puoli on päätä sekoittava asia. Edellispäivänä en syönyt mitään, eilen söin illalla. Ihan normaalin määrän varmaan, en edes ahminut. Tänään olen ollut kaksi kertaa lenkillä. En tiedä syödäkö vai ei. Olen kahden vaiheilla. Voin jatkaa syömistä ja yrittää taas sammuttaa äänen päässäni, joka kertoo kuinka syöminen tuhoaa mut. Tai sitten voin lakata syömästä ja olla tyytyväinen itseeni.

Poikaystäväni luulee, etten välitä hänestä. Angstaus ärsyttää. Miten niin en välitä, herranjumala. Tuskin olisin sen kanssa, jollen rakastais. Mä en nyt vaan olosuhteiden pakosta voi mennä hänen luokseen. Tulis itse mun luo, eikä sanois, että mussa on se vika.

Olen oksennellut. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä.. Voi kuinka monta kertaa oon päättänyt et se on ohi. Mut se on kai se pelastava pahe, jonka luulen auttavan.. Ei en pysty syömään, taas se iski. Kohta se on varmaan taas poissa ja haluan sipsejä ja jäätelöä. Mua inhottaa. Miksen pysty päätöksiin??

En syö tänään enää mitään. En en en!! söin jo fitness muroja ja tavallista rasvasta-sokerista jogurttia. Söin kourallisen sipsejäkin, ja 2 palaa ruisleipää. Jos en syö enää mitään + oksennan kaiken mitä irti saan, laihdun ehkä taas.

Mutta elämässä on myös valoisat puolensa. Rakastan mun koiraa. Se on jotain niin ihanaa. Joidenkin mielestä on kamalaa ja ärsyttävää että eläimestä tehdään ns. "Jumalan kuva". Mun mielestä taas koira on hieno asia, sillä ihmisiltä ei koskaan saa sellasta viatonta ja aitoa rakkautta mikä kestää läpi elämän.
Ulkona on myös hieno ilma. Ensin olin aamulla koiran kanssa lenkillä, ja äsken vielä kaverini kanssa. Nätti ilma, vaikkei aurinko paistakkaan. Kai sama pätee elämään. Elämä on ihanaa ja ihmisen parasta aikaa, vaikkei aina asiat menisikään niinkuin toivoisi. Yritän arvostaa jokaista päivää.