Tässä mietin

Mietin tossa viikonloppuna, ja aikaisemminkin.. Että en mä osaa enkä pysty syömään ns. normaalisti.. Tai aikaisemmin kuvittelin et se vaatii tahtoa ja tsemppaamista en pystyy syömään vähän ja kaloreita laskien, mut oikeestihan se on aivan toisinpäin. On paljon vaikeempaa syödä terveellisesti, samaan aikaa ahmimatta ja laskematta kaloreita, jne..
Totesin ettei mun kannata yrittää vastustella tätä mun tunnetta, kuinka elän.. Mä oon paljon onnellisempi ku teen tän näin. Voi jopa hoikistua tässä samalla ;DD.. Ei mut siis, vaikeeta selittää. Mulla on vaan parempi olo itsestäni ku tien et pystyn tarvittaessa mihin vaan. Sitäpaitsi nautin paljon pienemmistä asioista enemmän! Esimerkiksi pala ruisleipää kasviksilla ja kinkulla maistuu kerran viikossa hitaasti nautittuna 100000 kertaa paremmalta ku joku päivä 5 kertaa syötynä..
Ei syöminen tee onnelliseks. Mä en ainakaa halua olla mikää tunnesyöppö. Kevyt olo tekee onnelliseks. Kauneus ja hyvä olo itsestään tekee onnelliseks. Luut tekee onnelliseks.


Oikeesti LAIHUUS on tosiasiassa ratkaisu moneen mun heikkoon kohtaani..

Jos mulla on hieman huono itseluottamus.. Tien että se on peräisin siitä, että oon aina ollu perheessäni se ruma ankanpoikanen. Sisarukset aina tosi laihoja ja veli lihaksikas ja hyvä kroppainen.. Mä=lyhyt ja lihava. Ja aina saanu siitä kuulla. Viimeks tänää :O

Jos oon laiha, mun ei tarvitse kuulla siitä et olisin lihava. Mua ei pidettäis rumana, enkä mä pitäis itseäni rumana. Mulla olis siis parempi olo ja pystyisin kehittämään itsessäni muita alueita. Esimerkiksi voisin lopettaa tupakoinnin. Noin esimerkiksi..

Mun ihmissuhteet paranis. Laihana mä pystyisin tekemään asioita kavereideni kanssa. Mä voisin lähtee juhlimaan niiden kanssa, koska jos olisin laiha, mun ei tarttis surra miten porukka kattoo "kuinka toi ihrakasa jtn sokeri siiderii kehtaa juoda" tyylillä. Mun ei tarttis tuntee alemmuutta siihen että mun kaverit on kauniimpia ja hoikempia ku mä. Mä olisin itse paljon parempi ystävä.
Mä olisin parempi tyttöystävä mun poikaystävälleni. Sen ei koko ajan tarttis mun pakottamana toitottaa että se rakastaa mua ja et oon sen mielestä kaunis. Ku uskoisin sen sanomattakin. Luultavasti seksikin olisi vielä antoisampaa, ku mä pystyisin antamaan itsestäni kaiken. Jos ei tarttis hävetä itseäni.

Oon myös todennut, että säännöt tekee musta ahkeramman. Kun mulla on päivälle suunnitelma niin syömisen ku muun suhteen, pärjään selkeesti paremmin muunmuassa opinnoissa.

Tässä muutamia syitä, miksei mun kannata yrittää olla muuta ku oon tai tehdä muuta ku miltä musta tuntuu hyvältä :D