I´m Happy <3

Mulla on äärettömän energinen olo, ei nälkää ollenkaan! Juuri sellainen täydellinen olo, mitä odotinkin!! ahh! ihanaa tämä elämä :)

Vähän painonkartoitusta :)
Oli keskiviikkona 62.5 :S
torstaina 61.5
perjantaina(tänään) 60,9

suunta ja vauhti ovat hyvät :) hihii

Pakko kertoo

Parasta thinspistä mulle itelle on lukee mun omaa blogii, niin tyhmältä ku se kuulostaakin.
Mutta kun luen omia juttujani, etenkin onnistumisia, niinku koko viime kevään riemua, katon kuvii ku oon oikeesti 10 kiloo kevyempi, kiintee ja lihaksikas, saan siitä rutkasti energiaa, koska ymmärrän et se olen minä. Ei kuka tahansa aina hoikassa kunnossa ollu tai muuten vaan vahvempi ihminen ku mä, vaan ihan oikeesti mä oon pystyny niihin "urotekoihin".

Hei pliis! Mä laihdutin 7 kiloo kuukauden aikana, se on ihan vitun hyvin!! Miksen muka pystyis siihen enää!? tietenki pystyn, oon laihduttanu 20 kiloo puoles vuodes! Tietenki ppystys viimeistelemään tän homman.

( btw, olin tosiaan alle tunnin lenkillä ja ajattelin mennä viel viiden aikaan uudestaan ja tidii :) )

here I come

Olen päättänyt onnistua.

Tästä se lähtee.

Rutiinit pitää mut pystyssä, sen oon huomannu. Innostukseni lähtikin TERVEYSTIEDON kirjasta. Ensin mua ahisti syömishäiriö kappale, mut sit luin liikunnasta ja tälläsestä.
Päätin tehdä itelleni "ankaran" aikataulun, koska sellanen sopii mulle. Eipä mene päivä haahuiluks, jos kaikki on aikataulutettu. En kyl viel tehny syömispuolesta minkäänlaista kalenterii, teen sen seuraavaks, koska nyt mulla on 27 minuutin tyhjä aika. hehee :D

Aikataulutin tekemiseni klo 9-19.. Uskon et tää toimii. Sit ajattelin, että laihdutan aina 5% painostani. Sehän on terveellistä. :D ja ihan sama paljon laihdutan, laihdutan aina sitä viittä. Eli eka laihdutan 3 kiloa, sit 2.9 jne.. Vaikkei tossa olekkaan mitään ns. ideaa, mut ihan sama.

Pitäis lukea kirjoituksiin, kalenteri onneks taipu myös rentoutumiselle ja lukemiselle. Päivät kuluu siis tästä lähtien urheilulle, soittamiselle, ja oleskelulle. jee!

Esim. Arkisin teen 13-13.20 lihaskuntoa, eli 20 min, 5 päivänä viikossa. Sit laitin vaihtelevasti kuntopyöräilyä ja muuta: kyllästyn kuntopyörään nimittäin todella helposti. :/

Nyt ku on vielä aikaa ennenku lähen ekalle lenkille, niin alan tekemään jonkinlaista ruokakalenteria.

Oikeesti pitäkää mulle peukkuja :) oon valas, mut jos nyt otan samanlaisen spurtin ku viime keväänä, niin olen saletisti ihana omissa ylioppilasjuhlissani :)

hellou

Eilen en sitten syönyt. Siis silloin päivällä. Illalla söin muutaman leivän ja jonkun viinerin tapasen ja pari sipsiikin hohoo! Paino oli aamulla säädyllinen. Paino on nyt siinä pisteessä, et pystyn viel sulattaan sen. Siis, ei se ole niin paha mitä vois olla ! todellakaan! Itseasiassa se on siinä vähän päälle sen, mihin sen tammikuussa pudotin. Voin siis olla siihen tyytyväinen.

Oon oksentanut tänään jo 2 kertaa. Häpäsy olen minä. En ole liikkunut juuri yhtään ( paitsi autolla ).. Kirjoituksiin pitäis lukea. Oon aikataulusta pahasti myöhässä.

Huomenna on ne synttärit mistä puhuin. Tavallaan odotan hirveesti et saan ruokaa! Tai siis odotankin. Sit voin taas jatkaa tätä epätervettä paastoo ns. hyvällä omallatunnolla.

Nytkin haluaisin syödä joo.. Mut en vaan pysty. Olen paksu paksu paksu yhyy! :D

No mut, kyllä tämä tästä sujuu oikeesti ihan hyvin =) huonomminkin on mennyt!!

hukassa

Mua ahdistaa ystävyys. Tai ei ehkä ahdista, mut raivostuttaa. Onko järkeä pysyä ystävyys-suhteessa josta en saa ku pahaa mieltä? Mun mielestä ystävät ovat mukava piriste elämässä, tuntuu siis raskaalta olla ystävä sellaselle, joka angstaa 24/7 ja jolla mikään ei ole milloinkaan hyvin. Jos kysyn jotain, kysyn väärin ja jos en kysy niin sekin on väärin. Kuten yhdestä aiemmasta postauksestani käy ilmi, en ole mitenkään erityisen riippuvainen kavereistani. Joo tykkään niistä ja sitä rataa, mutta yhden suhteen menetys ei ole mulle mikään ongelma.

Ruoka puoli on päätä sekoittava asia. Edellispäivänä en syönyt mitään, eilen söin illalla. Ihan normaalin määrän varmaan, en edes ahminut. Tänään olen ollut kaksi kertaa lenkillä. En tiedä syödäkö vai ei. Olen kahden vaiheilla. Voin jatkaa syömistä ja yrittää taas sammuttaa äänen päässäni, joka kertoo kuinka syöminen tuhoaa mut. Tai sitten voin lakata syömästä ja olla tyytyväinen itseeni.

Poikaystäväni luulee, etten välitä hänestä. Angstaus ärsyttää. Miten niin en välitä, herranjumala. Tuskin olisin sen kanssa, jollen rakastais. Mä en nyt vaan olosuhteiden pakosta voi mennä hänen luokseen. Tulis itse mun luo, eikä sanois, että mussa on se vika.

Olen oksennellut. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä.. Voi kuinka monta kertaa oon päättänyt et se on ohi. Mut se on kai se pelastava pahe, jonka luulen auttavan.. Ei en pysty syömään, taas se iski. Kohta se on varmaan taas poissa ja haluan sipsejä ja jäätelöä. Mua inhottaa. Miksen pysty päätöksiin??

En syö tänään enää mitään. En en en!! söin jo fitness muroja ja tavallista rasvasta-sokerista jogurttia. Söin kourallisen sipsejäkin, ja 2 palaa ruisleipää. Jos en syö enää mitään + oksennan kaiken mitä irti saan, laihdun ehkä taas.

Mutta elämässä on myös valoisat puolensa. Rakastan mun koiraa. Se on jotain niin ihanaa. Joidenkin mielestä on kamalaa ja ärsyttävää että eläimestä tehdään ns. "Jumalan kuva". Mun mielestä taas koira on hieno asia, sillä ihmisiltä ei koskaan saa sellasta viatonta ja aitoa rakkautta mikä kestää läpi elämän.
Ulkona on myös hieno ilma. Ensin olin aamulla koiran kanssa lenkillä, ja äsken vielä kaverini kanssa. Nätti ilma, vaikkei aurinko paistakkaan. Kai sama pätee elämään. Elämä on ihanaa ja ihmisen parasta aikaa, vaikkei aina asiat menisikään niinkuin toivoisi. Yritän arvostaa jokaista päivää.

huoh

Ensinnäkin: Haluaisin tän blogin silleen, ettei kukatahansa random näkis mitä tänne kirjoittelen. Tai ehkä olis parempi, että poistan tän ja alan kirjoittamaan jonnekin ihan muualle. Haluan säilyttää nimettömyyden..

Toiseks: Mua ihmetyttää, kuinka moni on syömishäiriöinen. Juur kuulin taas, et yks koulukaveri oksentelee yms, ja sit ilmeni et aika monella muullakin on pakkomielteitä laihdutukseen ja sit myös ahmimiseen. Sit sekin, että itse tiedän ihan vitusti enemmän sh-elämästä, ku ne sellaset jotka ei oo sitä kokenu, mut onko pikkusen turhauttavaa et joutuu oleen vaan pää kiinni, ku ei voi oikee sanookkaan mitään!! Nytkin huomasin, et yks mun blogeja lukeva/lukenut on samalta alueelta ku mä. Tavallaan siis olis tosi hauska sanoo siitä, mut en yksinkertaisesti uskalla. Pelkään et mut tunnistetaan tai et väärät ihmiset lukee tätä. Vituttaa myös sekin, et oon muutamalle ihmiselle ( siis iso virhe) kertonu kirjoittavani, koska nyt en enää viiti ees kirjoittaa tänne..

Kolmanneks: Mä en edisty. Luulen toisinaan, et oon edistymässä itseni hyväksymisessä, mut eipä sitä kauaa kestä ja nyt taas ahdistaa ja vaaka ahdistaa ja peili ja ruoka jne jne jne.. Silti et jaksa tehdä asialle mitään, mietin vaan et "jaa kohta on papan synttärit, joudun kuitenkin siel syömään, mitä sitä ees yrittämään!" -tyylillä. Tai et "en mä kuitenka jaksa tsempata ku viikon". No en varmaan niin jos ajattelenki tolleen. Siks mua just ahistaa, ku tien et oon ennenkin pystynyt.. Miks nyt asiat olis erilailla?

Olis kiva alkaa taas kirjoittamaan aktiivisesti, mut mä haluaisin kirjoittaa anonyymina, anonyymeille.

Syökää mut :D

ja hei, kommentoida saa.

lääääskiahdistuuuus potenssiin 3000

Heti ku oon vähä hellittäny otetta niin jopas on menny syömiseks. Viime viikko oli pelkkää syömistä. Ehkä jopa vähä häiritsevää :ooo
No joka tapaukses kyrpii ja vituttaa ku hienosti lähteneet 3 kiloo ovat tulleet jo melkee kaikki takas... Ja niinpä niin. argh..