Hmm

Kerroin tässä parikymmentäminuuttia sitten yhdelle uudelle kaverilleni, jonka netissä olen tavannut siis, ja jonka kanssa mulla synkkaa valtavan hyvin koska se on tosi paljon mun tyylinen ihminen, että mulla on syömishäiriö ku aihe meni laihduttamiseen. Pelkään aika paljon ihmisten reaktioita. En usko et siihen on helppo suhtautuu.

Saa nyt nähdä. Hyvä sillai että kerroin uuden ystävyyden alussa heti tästä, tää kuitenkin on mun elämäni sisällöstä iso osa. Ja toiseks, nyt näkee haluuks tää ko. henkilö oikeesti mun ystäväks tai sillee.. Koska en mä tuomitse jos joku terve ei haluu sekaantuu sh:n elämään. Ymmärrän ihan hyvin..

Mutta mutta.. Asiahan on niin, että mä en tosiaanka ole ylpee siitä että oksentelen, en osaa syödä normaalisti jne.. Ylpee puolestaan oon et jaksan urheilla jne..
Mutta ku okei monet syömishäiriöiset on tosi onnettomia. Mut mä en oo. En ainakaan vielä. Ehkä se ei vuodessa vielä tuhoo mun mieltä, ehkä jonain päivänä oon ihan masentunut matonen.. Mut tällä hetkellä mä tunnen vaan tulevani paremmaks ihmiseks joka päivä, mitä vähemmän vaaka näyttää. Joo, sellasta se on.