jou

siitä on yli kuukausi aikaa ku viimeks kirjottelin. Kuukaus aikaa ku kävin siis vaa-alla viimeks ja kuukausi aikaa "parantua".

Itseasiassa, pari viikkoo sitten ylitin itteni ku tunsin ekaa kertaa piiitkään aikaa kylläisyyden tunteen. Niin pitkään meni että tunsin sen vaikka olisin syönyt miten paljon tahansa.
Nyt olen syönyt kaksi lämmintä ateriaa päivässä, sen ihmeemmin miettimättä. Mutta en oo kokenu hirveitä tunnon tuskia tai muutoinkaan paskaa fiilistä. Okei oksennus refleksi tulis varmaan pitkään olemaan osa mun elämääni. sen huomaan siitä, jos oon syöny vaikka aamupalaa ja oon sen jälkeen yksin. En kuitenkaan oo oksentanu viimeisen hammaslääkäri kerran jälkeen. Hampaat aivan paskana. En haluu enää oksentaa sen takia.
Jopa ongelmani peilin suhteen on parantunut. Johtuisikohan että turvotus on laskenut viimeisten viikkojen aikana, pahan ahmimisjakson jälkeen, vai onko mun pään sisällä tapahtunut kehitystä. En tiiä.

Kuitenkin, näin yön hiljaisina hetkinä, kun oon taas tavallaan niin eksynyt, monen asian summa, kaikki nousee pintaan. En tiiä, vaikka on mennyt sillai tosi hyvin, ja oon paljon miettiny mistä ja miksi kaikki alkoi, niin en pääse siitä eroon näin vain..
Oon esimerkiksi tajunnut, etten muista oikeastaan yhtään mitään viime keväästä. Tai sitä edellisestä. Viimeiset pari vuotta on aivan pimennoksissa monilta osin. Niiltä osin kun oon ollu syömättä ja näin.. Oon ollu tosi iloinen että oon voinu syödä ilman et on pakko keksiä miten ja missä oksentaa tai ettei yksi karkki oo pilannu koko viikkoani..

mut kuten aikasemminki jo sanoin, stressi on se, joka mulla laukasee tän kaiken aina uudelleen ja uudelleen. Ja mun henkisesti raskain vuosi on edessä. Se alkaa alle viikon kuluttua. Oon jo nyt poikki koska en tiedä miten selviin siitä. Tällä hetkellä syömättömyys ja laihtuminen ja tää kaikki tuntuisivat olevan ainoo keino selvitä, niin tyhmältä kun se kuulostaakin.

Ei vaan, kaikki tietävät jotka täällä käyvät, että pahinta mitä sh:lle voi sanoa, on kommentoida jotain painoon liittyvää vaikkei pahaa tarkottaisikaan. Yks kaveri meinaan sano mulle jtn asiaan liittyen että se lause jäi kummittelemaan mun päähän aika ikävästi.. " oon nyt tosi normaali, välillä olit liianki laiha, mut nyt oot ihan sopiva" <- toisinsanoen: olet lihonnut ja sen näkee!

Tuntuu muutenkin että oisin vähän kujalla kaikesta. Mun kaltaselle ihmiselle hyvät hetket tuntuu oikein hyviltä, ja pahat oikein pahoilta. mulla oli hyvät hetkeni ja nyt ne on takana päin. Tätä on niin vaikee selittää ja tien miten idioottimaiselta se kuulostaa, mut vaikka ajottain menis syömisten suhteen normaalisti, mullakin meni viime vuonna vittu puol vuotta "normaalisti", mut ei se tarkoita et olis parantunu ja sillai. Ja tien et sekin kuulostaa helvetin tyhmältä ja idioottimaiselta, että laihdutus on ainoo lääke mun stressiin, mut se on, tuntuu et sillon ku mulla on "hyvä vaihde päällä" tän asian suhteen, niin mä saan ees jostain onnen tunnetta sillon ku kaikki muu menis perseelleen, vaikka mä epäonnistuisin kaikes muussa, niin olis ainaki yks asia mis mä olisin hyvä. Mä olisin kaunis.
Mä en oo kaunis nyt, tiiän sen. Vaikka oonki ehkä oppinu olemaan välittämättä, se ei tarkoita etten ällöis itteeni.

Tätä on vaikee selittää. Ehkä joku tietää mitä meinaan. Mut niin. Kuitenkin. Luulen, että palailen jälleen aktiiviseksi kirjoittelijaksi tässä "lomani" jälkeen.
Unia <3