musta ei oo mihinkään

Mua ahdistaa. Aamupaino on pyöriny päässä koko päivän. Huominen ahdistaa koska pelkään koko kirjotusten ajan miettivän painoani. Niinkuin oon tehny tänään. En lukenu, miettiny vaan makkaroitani.

Pelkään etten koskaan pääse tavoitteisiini. Huoh. Vaikee tajuta, että siitä mun viimeisestä onnistumisesta on jo melkein vuosi aikaa. Taas vuosi menny vaan jojoillessa ja ihmetellessä! Tuntuu et elän jonkun lihavan mummon vartalossa. Mulla on enemmän selluliittia ku mun äidillä ziisus sentään. Just se kans naureskeli mun vartaloo ku saunasta tultiin. Haha, itseasias vertas sitä yhen pienen läskikasa viulunopettajan vartaloon, jonka läskejä aina naureskellaan.
Turha kuvitella, että loukkaantuisin mun äidille. Sellasta se meijän huumori vaan on. Ei niin totista, ei niin vakavaa. Mikään ei oo. Miks olis. Nytki vaan pilaan elämäni ihanimpia vuosia miettimällä läskejäni. No, mitäs oon niin läski. Oma vika, pikku-sika.


Olispa kivaa, jos musta olis joskus johonki. Oon vaan aina se vitun luuseri.

Mitä sitten, jos se paino on huomenna alhasempi! Mitä vitun väliä ku painan kuitenki enemmän ku kehtaan myöntää!!! mitä vitun väliä, ku häpeen itteeni niin kauan ku mun lantio on kaksmetrii levee. En voi edes istuu, ku nytki mun tissit ottaa yhteen mahamakkaroiden kanssa, ja perse oikeesti leviää mun alle.

Mä vihaan itteeni. VIHAAN!!! Miks mun pitää olla tällänen??

Olispa helppoa vedota vaik geeneihin, mut ei! Miks kaikkien muiden mun perhees pitää olla laihoja. Miks niiden pitää olemuksellaan todistaa, että syy on yksin minun. Meillähän syödäänkin vain mahdollisimman kevyitä ruokia! Syy on vain mun! MUN MUN MUN MUN MUN MUN MUN. On mun oma vika et oon läski lehmä, joka painaa enemmän ku oma äiti viimeisillään raskaana. JA TÄÄ ON VITTU TOTTA.

En ees ( SORI VAAN ) jaksa lukee muiden 40 kilosten bloggaajien tekstejä, kuinka elämä on kamalaa sotanorsuna. Koska oon niiin kateellinen ja ällöön itteeni ja mulle tulee vain paskempi fiilis ku oon päästäny itteni tälläseks.

YHYY !