Oikeesti!

Tavallaan tekis ihan hirveesti mieli ruinata jollekki kaikesta ku oon niin kypsä ku oon niin tyhmä. eilinen nimittäin kaivelee......

Mut en vittu voi aina vaan märistä. Enkä ees halua nähä mun kavereita. Itseasiassa haluaisin olla yksin. tai mun poikaystävän kanssa. Mä oon niin onnellinen siitä, että vaikka ollaan oltu jonkin ajan päästä 4 vuotta yhdessä, niin oon silti niin hulluna siihen.. Ku on kattellu kaikkien muiden seurustelua niin ei se kellää taida olla niin tällästä ku meillä.
Ai niin!! PITIKI KERTOO!!

Yöllä ku tulin nukkuu, ja poikaystävä tuli sit kans. Ja se sit silitteli mua. Sit se vaan sano kaikkee että "sä oot taas laihtunu niin paljon, kattelin sitä jo eilen. kokeile, sulla tuntuu lantioluutki ( :D masentavaa ), oot aina ollu mun mielestä kaunis, mutta nyt oot erityisen kaunis."
Tuli kyllä sellanen tsemppi taas. Mä rakastan, palvon sitä miehenalkua. Okei, välillä menetän järkeni ku se on niin karsee apina, mut haluan silti olla sen silmissä niin kaunis ku mahdollista.. Ja tien itekki ( TOTTAKAI!) et näytän hoikempana keijutyttönä kauniimmalta ku valtavana norsuna. Niinku nyt...

On niin mieli maassa. Ärsyttää, että ku oon iloinen niin oon todella iloinen, ja ku oon surullinen niin oon tosi surullinen. Haluaisin mielummin olla aina siltä väliltä sellanen normi.. AHISTAA! mut oma vikani.