Kokonaismuutoksesta

Oon siis aina ollu pyöreähkö, tai ainki mua on aina vertailtu mm.mun siskoon joka on luonnostaan erittäin hoikka tai veljeen joka harrasti kehonrakennusta ja muovaskin itselleen mahtavan vartalon.

Yks mun thinspis on ollu mun veli. Ku katoin miten se laski jokaisen hiilihydraatin ja proteiinin määrän ja teki kovasti töitä, ja ajan kuluessa se näytti ihan veistokselta. Nojjoo, mun tapaukses on tavoite saada paino laskemaan, ja se yritti kaikin keinoin sitä nostaa :D..

Painoin ylä-asteen alussa varmaan vähän alle 60 kiloo, olin ihan normaali, vähän pyöree, mut saahan 13 vuotias ollakkin. Ku aloin seurusteleen kasin alkaessa niin laihduin aluks johonki 57 varmaan. Siitä alko mun elämänmullistanut rakkaustarina jonka en usko päättyvänkään. Tien et monia repii "aah se on niin ihq ja rakastan sitä meijän juttu kestää 4evö!" Mut niin se vaan on, tunnen vieläki perhosia mahassa ku ajattelen sitä miestä.. Niiin oikea mulle.. No joo kuitenki, seurustelu sit taas lihotti. Eka kilolla, sit parilla. Jossain vaiheessa en enää menny vaa-alle ollenkaan.

Muistan ku 05 talviloman jälkeen painoin jonku 58 ja olin vähä pelästynyt. Sit aloin turpoomaan. Mä en ite siitä välittäny, kaikkia muita se näytti harmittavan. Mut hei pliis, mä elin elämäni onnellisinta aikaa ( niinku elän edelleen), okei mun isä sairastu syöpään silloin, mut siis mä löysin sillon sellasen rakkauden kuitenki. Jumankauta ku mä sain kuulla läskeistäni päivittäin. Ihan kotoakin paljon. Tottahan se olikin et olin läski. Mulla vaan muuttu silloin 14-15 vuotiaana elämänarvot pinnallisista vähemmän pinnallisiks, just sen takia et olin lähellä menettää niin rakkaan ihmisen, ku oma isä voi olla, mut sit samaan aikaan olin rakastunu ja tiesin että se rakkaus jatkuu ja pitkään..

06 -kesä oli pahin. Lukio oli alkamassa syksyllä. Itseluottamus oli pirstaleina. Olin sanonu kullalle, että kertoo ku oon läski, ja kyllä se sen kertokin. Onneks se on niin rehellinen. Mut oli aika kurjaa ku luin, että jopa jossain vitun irc-galleriassa mua haukuttiin läskiks jne jne.. (se oli kyllä myöhemmin, olin jo laihduttanut sillon). Kuitenki mä sain päivittäin kuulla siitä kuin ruma ja lihava olen. Pääasiassa sukulaisilta ja puolitutuilta. Kaverit ei mtn sanonu asiaan. Kai ne loisti paremmuuden tunteessa ku ite olivat hoikkia. Tien että mua on aina kadehdittu. En tosiaan nauti siitä. Nykyään mua kadehditaan vielä enemmän koska oon laihtunu paljon..
En tie miks ihmiset luulee et se on niiltä pois, jos mulla on hyvä koti, upea poikaystävä jne jne. Pääasiassa kyse on vaan mun asenteesta. Kyllä asiat saa näyttämään ja tuntumaan hankaliltakin jos oikein haluaa.

Syksyllä 06 menin vaa-alle. Se vaaka näytti 72 kiloa ( se nimenomainen vaaka vielä näyttää 1.5 kiloa vähemmän ku toi mun nykynen omani). Ei siinä voinu ku tajuta faktat. Vaikka mä olisin kuinka onnellinen läskeistäni huolimatta, niin ei silti...
Ruikutin sit äidille saunassa et laittais mut läskileiriin. Se sit keksi et voisin kysyä neuvoa mun veljeltä. Se kuitenki rakensi ruokavalion ja urheilun avulla itelleen unelmakropan. Sit siinä veli anto mulle sellaset syömisohjeet, että oon ikuisesti kiitollinen sille. Tien et sit ku painan sen 45 kiloa, niin palaan niihin syömistottumuksiin mitä mun veli mulle anto..
Tosiaan aloitin syömään 1. aamulla hiilarit 2. päivällä proteiinit 3. illalla rasvat. Aloin myös liikkumaan ekaa kertaa elämässäni, eka muutaman kerran viikossa, mut sit jossain vaiheessa tein päivittäin 2-3 tunnin lenkkejä, oikeestaan koko sen viimevuoden talven.. Painohan alko tosiaan lähtemään. 4 kiloo lähti nopeesti.
Se oli siis lokakuuta.

Jouluna painoin jo 10 kiloa vähemmän. Siis vanhan vaa-an mukaan. Sain silloin uuden vaakani ja se näytti tosiaan melkee 2 kiloo enemmän ja vitutti kyl sinä jouluna :D
Mut eipä silti, alkuperäinen tavoite oli olla normaalipainonen kesällä, mut olinki puolta vuotta aikasemmin..

Laihdutuksen huuma, aah. Mä pidän kasvojani kauniina silleen, mut tuntu et ku laihduin niin muutki huomas sen. Oli ihanaa saada kaikilta positiivista palautetta.

Jossain vaiheessa aloin ymmärtämään että olen syömishäirikkö. Siihen meni tosi kauan, vuosi, ennenku hyväksyin sen osaks itteeni. Paino laski kevään kuluessa, niin että vuos sitten näihin aikoihin painoin ton mun nyky vaa-an mukaan sen 55, ja vanhan vaa-an mukaan 53.5. Eli olin pudottanu melkee 20 kiloa tyyliin puolessa vuodessa.
Kesällä ote herpaantu ja koko syksyn ja talven yritin syödä normaalisti. Paino nous sen 7-8 kiloa.
Tajusin tässä reilu kuukausi sitten yhtenä iltana, että mä olen syömishäiriöinen, miks mä yritän vastustaa sitä mikä musta tuntuu oikealta?! Ja nyt oon kuuukauden ollu jaloillani ja taas siinä 55 kilossa. Luojan kiitos :) Tilanne on nyt eri, koska nyt mä tiedän et pystyn saamaan itestäni puserrettua vielä sen 10 kiloa mitä haluan.

Lohduttaa ajatus että oon edelleen normipainonen vaik olisin 44 kiloinen.. Ehkä just siks et mulla on suuremmat todennäköisyydet sit saada se pysymään siinä. Kyllä mä oon nyt aika toiveikas...

Tällänen tilitys, ihan sitä varten vaan, että se mun todellinen lähtöpaino tosiaan oli lähempänä 75 ku kuuttakahta :D